-

Hae apua ajoissa - kasvukaudesta tulee ennätyshaastava

0 kommenttia

Lannoitteiden hintakehitys on ajanut maatilat vaikeaan tilanteeseen. Tulevalla kasvukaudella joudutaan etsimään vaihtoehtoja hyvälaatuisen ja määrällisesti riittävän säilörehun tuottamiseen, kun lannoitteita ei ehkä pystytä hankkimaan.

Mitä nurmipeltojen lannoittamatta jättäminen sitten saattaa nurmirehun tuotannossa aiheuttaa? Lannoitteiden puute voi aiheuttaa paitsi sadon menetystä, mutta se voi alentaa rehun valkuaispitoisuutta, ProAgria Lapin nurmiasiantuntija Terhi Luukkonen sanoo.

”Myös kivennäistasot fosforin ja kaliumin kohdalla voivat jäädä rehussa alhaisiksi. Tästä johtuen kasveissa saattaa alkaa esiintymään puutosoireita, kuten lehtien punertavuutta fosforin puutteessa sekä lehtien kärkien kellastumista esimerkiksi kaliumin ja kuparin puutteessa. Lisäksi hivenravinteista voi tulla puutetta”, Luukkonen kertoo.

Suomen maaperä on luontaisesti seleeniköyhää. Sen vuoksi seleeniä on yleensä lisätty kotimaisiin lannoitteisiin. Jos lannoitusta ensi kesänä vähennetään merkittävästi tai jätetään lannoittamatta kokonaan tai on siirrytty ulkomaisten lannoitevalmistajien tuotteisiin, on vaarana seleenipuutos säilörehussa.

”Käytettyjen lannoitteiden seleenipitoisuus pitää tarkistaa ja tarvittaessa täytyy karjan ruokintaan sisäruokintakaudelle seleenilisä” Luukkonen sanoo.

Ota apu ProAgrialta!

Peltomaan köyhtyminen uhkaa meneillään olevassa lannoitekriisissä tulevia kasvukausia, vaikka peltomaassa on yleensä jonkin verran ravinnereserviä, joka on kasvien hyödynnettävissä kasvukaudella. ProAgria on viime vuosina tuonut esille maan kasvukunnosta huolehtimisen tärkeyttä. Nurmiasiantuntijat korostavat neuvonnassaan, miten kasvien ravinteiden saatavuutta tehostetaan ja etsitään ratkaisuja ongelmakohtiin.

”Tulevana kesänä maan hyvän kasvukunnon merkitys korostuu erityisesti ja silloin sitä on viimeistään lähdettävä miettimään”, Terhi Luukkonen kertoo.
”Maan kasvukunnon merkitys korostuu erityisesti, jos kesästä tulee kuiva, sillä veden puuttuessa ravinteet eivät myöskään liiku".

Luukkonen muistuttaa, että sadontuottokykyyn pystytään vaikuttamaan kasvilajivalinnoilla. Avainasemassa ovat seoskasvustot. Timotein ollessa päärehukasvi sen rinnalla tulisi olla syväjuurisia nurmikasveja, kuten ruokonataa.

”Ruokonadan juuret ottavat ravinteita ja vettä laajemmalta alueelta ja turvaavat sadon myös vaihtelevissa kasvuolosuhteissa. Typensitojakasvien eli apilan käyttö nurmiseoksissa pitää rehun valkuaistasoa yllä sekä sitovat maasta typpeä kasvien käyttöön”.

Tulevaa kasvukautta silmällä pitäen nurmenviljelyn strateginen suunnittelu on paikallaan. Viljelijän täytyy miettiä, kuinka paljon rehua tarvitaan eläimille ja miltä lohkoilta rehu tuotetaan. Jos lannoitteita on käytössä rajallisesti, on järkevää ohjata käytettävissä olevat tuotantopanokset niille lohkoille, joista otetaan pääasiallinen sato.

Luukkonen neuvoo valitsemaan lohkoista ne parhaassa kasvukunnossa ja suhteellisen lähellä talouskeskusta olevat, jos rehuntuotantopinta-alaa on riittävästi.

”Voi olla järkevää myös panostaa vain pelkästään ensimmäiseen satoon, joka yleensä on laadullisesti paras ja jonka tuottaminen on säiden puolesta varmin”.